Vaurauden puitteet – Suomen tie hyvinvointiin

Talous on ihmiselle renki, sen tehtävä, on tuoda jokaiselle leipä pöytään. Valtio luo puitteet taloudelliselle toimeliaisuudelle, mutta sen ei tule liikaa puuttua talouden suuntaan. Puitteet työllistämiselle, investoinneille ja yritysten menestymiselle on luotava tasapuolisesti koko maassa.

Kapitalismin synty ja keskittymiskehityksen alku johti 120 vuotta sitten sosialismin syntyyn. Sosialismi nitistettiin vahvalla hyvinvointiyhteiskunnalla, eli väestön hyvinvointierojen tasaamisella verotuksen ja palvelujen keinoin. Keskustalla oli merkittävä rooli suurpääoman edustajien eli kapitalismin ja sosialismin tasapainottajana sekä hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa.

Samalla tavalla 2000-luvun alussa finanssikeinottelun huipentuma ajoi maailmantalouden lamaan, joka synnytti populismin aallon. Yhdysvaltain ja Itä-Euroopan populistijohtajat ovat syösseet maailman epätasapainoisempaan tilaan, jota koronakriisi on vauhdittanut. Kiina ja Putin taputtavat käsiään. Tämän kaiken keskellä pienen Suomen tulee kääntää talouskriisin myötä alkanut köyhtyminen talouskasvun ja hyvinvointierojen tasaantumisen tielle.

Julkinen talous on kriisissä: valtion ja kuntien velkaantuminen on vuonna 2020 hurjaa. Olennaista on saada mahdollisimman pian vakautettua julkinen talous tasapainon tielle. Tämä tarkoittaa päätöksiä uudistuksista, menoleikkauksista ja sopeutuksista. Lasten ja vanhusten palveluista ei tule tinkiä. Ihmisten kokonaisveroaste ei saa nousta. Periaatteena on oltava ”työikäiset ja työkykyiset töihin.”

Suomessa talouskasvun edellytykset ovat heikentyneet yhteiskunnallisen ja taloudellisen keskittymisen myötä. Massiiviseen asuntorakentamiseen perustuva talouskasvu hyytyy aina ennen pitkää, mikä jyrkentää suhdannevaihteluita.

Ilman hajautunutta metsänomistusta miljardien vientitulot synnyttävää metsäteollisuutta tuskin olisi syntynyt. Useampi satatuhatta metsänomistajaa pitää omaisuutensa tuottavana ja työllistää lähiyhteisöä, enemmän kuin muutama sata.  Vaurauden hajauttaminen on yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkevää. Suomen tulee harjoittaa politiikkaa, jossa kotimaista omistajuutta kannustetaan ja lisätään.

Taloudellisen toimeliaisuuden ja yritteliäisyyden lisääminen on hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen turvaamisen kannalta välttämätöntä. Yritystoiminnan ja omistamisen verotusta on muutettava kannustavampaan suuntaan. Kansantuotteen kasvun kannalta etenkin teknologia ja biotuotteet ovat vaihtotaseen kasvun kannalta avainasemassa.

Jotta saamme kansantaloutemme kasvun uralle, on meidän jokaisen kannettava kortemme kekoon lisäämällä työtuntien määrää. Osa-aikatyötä on merkittävästi lisättävä, Saksan mallin mukaisesti. Suomeen on luotava hyvinvoinnin rahoitusohjelma, jolla Suomi siirtyy kohtuu-, bio-, ja kiertotalouden aikaan.

1)   Työehdoista pitää pystyä sopimaan paikallisesti työnantajan ja työntekijän kesken. Suomessa pitää ottaa käyttöön minimipalkkalaki. Yleinen ansioturva ja sen porrastaminen tulee saattaa voimaan myös yrittäjiä koskien. Sosiaaliturva ja verotus tulee yhdistää kansalaisen liukuvaksi perusturvaksi, joka perustuu tulorekisterin tietoihin. Sosiaaliturvan uudistamisen tavoitteena on itsensä työllistäminen ja sen lisääminen myös palkkatyön ohella, esim. osa-aikatyötä tekevät. Eläketulovähennyksen korotus on hyvä keino lisätä eläkeläisten työssäkäyntiä. Eläkeputki tulee poistaa nykymuodossaan. Sairaslomia tulee lyhentää aktiivisin tukitoimin. Ulkomaisen työvoiman tarveharkinta ei ole tätä päivää. Nuorten oppisopimuskoulutusta on vauhditettava.

2)  Ihmiset, yritykset, instituutiot ja eläkeyhtiöt on saatava sijoittamaan vahvemmin Suomeen. Verotuksen vakaus ja ennustettavuus on lähtökohtana. Suomeen on tehtävä verotuksen pitkän aikavälin kehittämissuunnitelma, jossa tavoitteena on kotimaisen pääoman kerryttäminen, kasvuhakuisten investointien lisääminen ja yksinyritteliäisyyden kasvu. Työnteosta käteen jäävää osuutta ei saa pienentää verokorotuksilla.

3) Piensijoittamisen verotukseen on syytä tehdä kevennyksiä, jotta saadaan rahat käyttötileiltä tuottamaan. Verotusta on suunnattava vasta yrityksestä nostetun voiton verotukseen liiketoiminnan verotuksesta. Perintöverotusta on kevennettävä, mutta kaikista suurimmat perinnöt säilytettävä verollisina. Veronkiertoa ja verosuunnittelua on suitsittava ja sen houkuttelevuutta vähennettävä. Arvonlisäverotuksella on kohdeltava ympäristöhaittoja aiheuttavaa kuluttamista ankarammin. Esimerkiksi kulutuselektroniikan verotusta on nostettava ja kertakäyttöyhteiskunnasta on päästävä kestävämpään toimintaan kertakäyttöisen huonolaatuisen kuluttamisen kovemmalla verotuksella.

4)   Annetaan etätyöhön lakisääteinen oikeus kaikissa niissä tehtävissä, jossa se on mahdollista. Valtio elvyttää rakentamalla valokuitujen runkoverkot kaikkiin Suomen kuntiin. Valokuitu myös vapaa-ajan asuntoihin. Työhuonevähennys on syytä saada myös kakkoskodista.

5)  Asumistuki paisuu koko ajan massiivisemmaksi kulueräksi ja on myös merkittävä tulonsiirto maaseudulta kasvukeskuksiin. Se myös nostaa asumisen hintaa ja kasvukeskusten kasvuvauhti heikentää siellä elävien elämänlaatua, työntäen pienituloisemmat ihmiset yhä kauemmaksi kaupunkien keskustoista. Asumistukijärjestelmä on ”räjäytettävä” ja tuotantotukien uudistamisella on päästävä kohtuuhintaisen asumisen lisäämiseen ja asunto-olojen hyvää kehitykseen koko maassa.

6)  Toteutetaan perhevapaauudistus, joka säilyttää perhemyönteisen valinnanvapauden vanhempainvapaiden käytössä. Lainsäädännöllä ohjataan työnantajia perhemyönteisempään toimintaan, jossa valtio ja kunnat suunnannäyttäjinä. Kannustetaan työnantajia järjestämään erilaisia päivähoitomalleja yhteistyössä työntekijöiden ja heidän perheidensä kanssa.

7) Yritystoiminnan sääntelyä on purettava. Omistamisen suojasta on pidettävä kiinni, koska se on taloudellisen toimeliaisuuden ja tuottavuuden kasvun elinehto. Ympäristöllisin perustein omaisuuden suojaan kajoaminen ei ole hyväksyttävää. Sääntelyllä on ohjattava kulutusta biotuotteiden suuntaan.

8)  TKI-panostukset on jaettava alueellisesti huomattavasti nykyistä tasaisemmin, koska innovaatioita syntyy per asukas kasvukeskusten ulkopuolella enemmän. Innovaatio- ja keksintötoiminta on huomioitava ammatillisessa koulutuksessa. Koulutuksessa on huomioitava eri alueiden kasvu- ja investointipotentiaali entistä paremmin. Kotitalousvähennyksen kaltainen keksintövähennys on tarpeellinen järjestelmä.

9) Suomen on oltava kilpailukykyinen ympäristö myös raskaalle energia-intensiiviselle teollisuudelle. Energiantuotannossa tuontienergian osuuden pienentäminen avainasemassa ja varautuminen energiahuollon kriiseihin.

10)  Aluekehityksessä on siirryttävä alueellisten kasvusopimusten käyttämiseen. Jokainen seutukunta laatii valtion kanssa viisivuotisen kehityssopimuksen, jossa valtio sitoutuu turvaamaan alueella tietyt infrapanostukset ja asunto-olojen hyvän kehityksen. 

Facebook Twitter Instagram