Miksi Petri?
”F.O.Rapola kuvasi Pylkönmäkeä vuonna 1908 teoksessaan Suomen maakunnat: ’Pylkönmäen vaatimaton, yksinkertainen ja suorasukaisuudessaan herttainen kansa asuu vähäisissä taloissaan ja torpissaan syrjässä suuren maailman hyörinästä’.
Kun katselee käsin ja hevosvoimin raivattuja peltoja, hallaisia kytömaita, uhkeita Suomenselän mäkiä, kahteen eri vesistöön virtaavia jokia, soita, sankarihautojen ristirivistöä, kirkon kotoisuutta ja edelleen hiljaista kylän raittia, ei voi välttyä pienuuden ja nöyryyden tunteilta.
Katsoessani Petri Honkosta näen hänessä jotakin peri pylkönmäkeläistä: vaatimattomuutta, rehellisyyttä ja katseen ujoa suoruutta.
Nämä ovat ominaisuuksia, jotka koen syvästi inhimillisiksi. Sen lisäksi minua viehättää nuoren miehen kypsyys: sanan käyttö ja elämän perusarvojen sisäistäminen. Ritva Oksasta lainaten: ”Yksi aikakausi loppuu ja toinen on jo alkamassa”. Me olemme osa sukupolvien ketjua. Asioita ja ilmiöitä on peilattava kunkin aikakauden näkökulmasta. Nuori polvi on monin tavoin humaanimpaa ja osaavampaa kuin mitä me itse samassa iässä olimme.
Koen suunnatonta iloa saadessani olla mukana Petrin tiellä mihin se viekin. Aito pylkönmäkeläisyys, nöyryys ja uskollisuus pienelle ja heikommalle. Se tie ei voi olla väärä.”
-Tapani Kiminkinen, maalaislääkäri