Pylkön pojasta maakunnan mieheksi
Vannoin ministerinvalan huhtikuun 29.päivänä 2022. Valtioneuvoston jäsenen tehtävään nimittäminen on suurin luottamuksenosoitus, jonka poliittinen päättäjä voi saada. Siinä tulee mukana myös laaja vastuu eduskunnalle ja ministerivastuu lain edessä. Tiede- ja kulttuuriministerin tehtävä on laaja mutta mielenkiintoinen. Tiede- ja korkeakoulutus ovat Suomen avaintekijöitä. Samalla tavalla kansaa kannattelevat myös taide ja liikuntakin. Aika jolloin tulin ministeriksi on vaikea, mutta olen hoitanut tehtävää parhaani mukaan.
Olen toiminut kansanedustajan luottamustehtävässä huhtikuusta 2015. Valinta kansanedustajaksi oli hieno hetki. Pienestä muutaman sadan asukkaan kirkonkylästä lähtöisin oleva, vaatimattomissa oloissa varttunut nuori opettaja voi nousta kansanedustajaksi. Vielä hienompaa on ollut tämän tehtävän hoitaminen, kova asioihin perehtyminen ja oppiminen, ihmisten kanssa yhteistyön tekeminen ja yhteydenpito, onnistuminen ja epäonnistuminen. Kaikkea sitä on kansanedustajan työ.
Tärkein on kuitenkin oma tytär ja koti Kalmarinkylän Villelän sukutilalla. Maakuntakansanedustajan työ on rankkaa, kun joutuu olemaan viikot pois läheisten luota. Tulen joka viikonloppu kotiin Saarijärvelle ja yritän varata riittävästi aikaa jälkikasvulle, vaikka äänestäjät odottavatkin kansanedustajien olevan usein liikkeellä kun tulevat Helsingistä maakuntaan.
Opiskelin historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi Jyväskylän yliopistossa. Historia on aina ollut intohimoni aihe. Kun aloitin opintoni vuonna 2007, aloitin samaan aikaan keskustaopiskelijoiden toiminnassa ja ainejärjestössä Tosine ry:ssä. Luottamustehtäviä alkoi kertyä. Se oli hienoa oppimisen aikaa. Toimin Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan luottamustehtävissä ja vietin opiskelijaelämää Jyväskylässä, asuen mm. Kortepohjan ylioppilaskylässä. Valmistuin välillä oltuani työelämässä mm. eduskunta-avustajana ja maaseudun kehittäjänä vuonna 2014. Pro Graduni käsitteli Santeri Alkion ajattelua keskustalaisuudesta.
Suoritin asevelvollisuuden vuonna 2007 Keuruun edesmenneessä pioneerirykmentissä, jonka Kataisen hallitus sittemmin lakkautti. Myöhemmin jatkoin maanpuolustukseen perehtymistä valtakunnallisella maanpuolustuskurssilla nro.215. vuonna 2015.
Kirjoitin ylioppilaaksi Saarijärven lukiosta vuonna 2006. Olin keskiverto-oppilas, en mikään huippu kuten usein luullaan. Lukioaikaan toimin oppilaskunnan puheenjohtajana ja kiinnostukseni yhteiskunnallisiin asioihin heräsi.
Lapsena ja nuorena olin aika ujo, mutta kuten siskoni luonnehtii ”Petri on aina kuitenkin sanonut painavan mielipiteensä vaikka ei suuna päänä ole ollutkaan”. Harkitsin pitkään lukio-aikana papin opintoja.
Lapsuuteni haaveammatti oli maanviljelijä. Teini-iässä innostuin karjanhoitotöistä ja vielä opiskeluaikani lopussa tein töitä maatalouslomittajana. Lypsämään opin tosin vasta 14-vuotiaana.
Nyt elämässäni yhä suuremmassa roolissa vapaa-ajalla on metsänhoito. Olen saanut jatkaa sukuni pienen metsätilan hoitoa, mikä on vapaa-ajalla todella tärkeää vastapainoa kansanedustajan työlle, joka on paljolti kokoustamista ja sisätyötä. Tässä tuleva metsänomistaja tarkastelee metsän kasvua.
Lapsuudessa olin todella innostunut maataloustöistä. Tässä ”heinänteossa” nelivuotiaana vuonna 1991 Villelässä. Toisessa kuvassa olen siskoni sylissä Viitasaaren mummulan rantasaunalla kesällä v.1988. Mummot ja vaarit olivat todella tärkeä osa lapsuuttani.
