Ukrainan kriisin perusteella ei ole tarvetta painaa ulko- ja turvallisuuspoliittista paniikkinappulaa.
Kansainvälisten kriisien yhteydessä myös Suomessa käytävä ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu kiihtyy. Tämä on sinällään tervetullutta. Turvallisuus- ja puolustuspoliittisten perusratkaisujemme on pohjauduttava laajaan kansalaiskeskusteluun.
Ukrainan kriisin perusteella ei ole kuitenkaan syytä painaa paniikkinappia. Vakavan mutta Suomen turvallisuustilanteeseen vain välillisesti vaikuttavan konfliktin perusteella ei saa luoda vääriä mielikuvia. Energia kannattaa mieluummin suunnata siihen, miten voisimme tukea ratkaisun löytymistä Ukrainan tilanteeseen.
Varsinkin Suomen sotilaallista liittoutumista ajavat Nato-haukat ovat nähneet tilaisuutensa tulleen. Vastaavia kannanottoja on nähty myös vastakkaisista suunnista. Esimerkiksi Ilkka Kanerva on valmis jopa valtioliittoon Ruotsin kanssa.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka nojaa sotilaalliseen liittoutumattomuuteen ja moneen suuntaan tapahtuvaan kansainväliseen yhteistyöhön. Pohjoismainen yhteistyö, Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, YK:n toimintaan osallistuminen, Nato-kumppanuus sekä toimiva naapuruuspolitiikka Venäjän kanssa ovat meille kaikki tärkeitä väyliä. Emme saa luopua näistä mistään toisen kustannuksella. Sisäisesti vahva, itsenäinen ja monensuuntaiseen yhteistyöhön kykenevä valtio luo vakautta ympärilleen.
Kysymys on Suomen pitkästä linjasta. Linjaa ei ole tarvinnut muuttaa huolimatta merkittävistä muutoksista toimintaympäristössämme. Olemme sillanrakentaja, joka herättää luottamusta ja jolla on hyvät suhteet lähes kaikkiin maailman valtioihin. Tästä asemasta emme saa luopua.
En näe Ukrainan kriisiä sellaisena muutoksena toimintaympäristössämme, joka edellyttäisi ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan muutosta.
Esimerkiksi Yhdysvaltojen näkemys tuntuu olevan päinvastainen kuin Suomen Nato-intoilijoiden. Maan pitkän linjan ulkopoliittiset keskustelijat, kuten entinen ulkoministeri Henry Kissinger näkevät Suomen linjan mallina myös Ukrainalle. Tähän peilaten puheet Suomen liittoutumisesta ovat vailla pohjaa.
Suomen ratkaisut ulko- ja turvallisuuspoliittisista linjan muutoksista on jatkossakin tehtävä yksimielisesti ja vahvaan kansan tukeen nojaten. Tiiviin kansainvälisen yhteistyön ja yleinen asevelvollisuuden on oltava ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme peruspilareita myös jatkossa.
kansanedustaja