Päivän tukijana on maalaislääkäri Tapani Kiminkinen Saarijärveltä.
”Pylkönmäen kylänraitti on hiljainen. Se ei paljon poikkea legendaarisesta F.O. Rapolan ”Suomen maakunnat” -kirjan vuodelta 1908 kuvauksesta. Sen mukaan Pylkönmäen vaatimaton kansa elää vaatimattomissa mökeissään kaukana suuren maailman hyörinästä.
Miksi palaan toistuvasti tähän kansallisromanttiseen näkyyn? Siksi että se on osa itseäni. Siihen kuuluvat hallaiset kytösarat ja sankarihautojen mittava rivistö, minkä katveessa lepää myös pappani Taavetti, jota en koskaan saanut tuntea. Ensimmäisen nimeni häneltä perin. Kun meitä kuulutettiin Pylkönmäen keskikoulun pääsykokeisiin, seurasi siitä äänekäs naurunremakka.
Elämä todentuu harvoin oikeudenmukaiseksi ihmisen näkökulmasta. Yleensä vahvempi ja rikkaampi voittaa. Yhtenä mieliin painuvimmista hetkistäni pylkkösenä piirtyvät eduskuntavaalit neljä vuotta sitten. Parlamenttiin nousi täysin vastoin todennäköisyyskertoimia ensimmäisellä yrittämällä nuori Petri Honkonen. Silloin muistin, miten sankarivainajan nimelle kerran naurettiin.
Pienuudesta ja vaatimattomista oloista, jos sen oikein oivaltaa, koituu elämässä kokemusasiantuntijuutta. On elänyt todeksi sen, mitä on rikkaus ja köyhyys ja mistä reiästä lehmä poikii. On ollut pakko turvautua pienyhteisön yhteisöllisyyteen, josta Pylkönmäki hengittää. On legendaarista Särkkää (Pentti Särkioja) sekä Margaret Vainoin perintöä ja laulavaa kansaa. On Tommi Soidinmäkeä ja Mikael Konttista. Jokainen yhteisön jäsen kohdataan ihmisenä karvoineen kaikkineen.
Olen iloinnut siitä, että näen Petrissä yhä sen inhimillisen pienen ihmisen, jonka köyhä vaatimaton kansa on kasvattanut. Se on arvokas perintö, jota mikään maailman viisaus ei voita. Se takaa sellaisen arvomaailman, jossa ei hevin unohda sitä, miltä tuntuu olla pieni ja vaatimaton – sellainen, jolle on naurettu.
Petri on osoitus myös siitä, että pienenkin ääni voi kuulua ja jokaisella on tässä elämässä mahdollisuus. Olen saanut huomata sen, että tämä kaikki on kansansa edustajalla kirkkaana mielessään. Nämä neljä vuotta ovat koulineet Petristä pienen ihmisen ja maakuntamme puolustajan, joka on oppinut sen, ettei yksin saavuta mitään. Suomi ja sen maakunnat rakennetaan yhteistyössä.
Petri on oppivuotensa suorittanut. Alusta ei tarvitse aloittaa. Maakuntamme tarvitsee näköisensä puolustajan legendaarisen Mauri Pekkarisen siirtyessä suurempiin kyliin.”