Pakolaistilanne on ollut tämän viikon kuumin puheenaihe. Osallistuin maanantaina ja tiistaina Strasbourgissa Euroopan Neuvoston parlamentaariseen yleiskokoukseen. Euroopan neuvostohan on Euroopan vanhin ihmisoikeus- ja demokratiajärjestö ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin toimii sen alaisuudessa. Suomi liittyi neuvostoon vuonna 1989, viimeisenä Länsi-Euroopan maana. Suomen delegaatioon kuuluu kymmenen kansanedustajaa. Kokouksessa toimin osana ALDE, eli Euroopan liberaalidemokraattien, -ryhmää johon keskusta kuuluu Euroopan tasolla. Pidin kokouksessa esillä Ukrainan kriisin ratkaisemista pakolaistilanteen hallitessa julkisuutta. Venäjän pakotteet kurmuuttavat edelleen suomalaista vientiteollisuutta ja ennen kaikkea suomalaista maataloutta, joka on kärsinyt pahiten koko Euroopassa näistä pakotteista.
Maatalouden kannalta pieni mutta hyvä uutinen on viime viikolla hyväksytyssä kolmannessa lisätalousarviossa oleva 20 miljoonan tuki maatalouden kriisitilanteeseen. Hyvää on myös elinkeinojen ja työllisyyden kehittämiseen suunnatut rahat. Voi olla, että hallitus joutuu esittelemään vielä neljännenkin lisätalousarvion tälle vuodelle.
Eduskunnassa on puitu koko viikko ensi vuoden talousarviota. Salissa käytävässä lähetekeskustelussa edustajat voivat kysyä asianomaiselta ministeriltä talousarvioesityksestä ja kertoa omia näkemyksiään. Yritin vähän ennen tämän kirjoittamista saada puheenvuoroa ympäristöministeriön pääluokan käsittelyssä. Olisin kysynyt ministeri Kimmo Tiilikaiselta, kuinka puurakentamista tullaan helpottamaan ja kysynyt mitä toimenpiteitä on suunnitteilla haja-asutusalueille rakentamisen keventämisestä. En kuitenkaan saanut puheenvuoroa, kuten usein käy ensimmäisen kauden edustajille.
Viikon kuumin väittely käytiin keskiviikkona, jolloin käsiteltiin pääministerin kilpailukykypakettia, jossa tullaan tekemään tiettyjä toimia, joilla suomalaisen työn kilpailukykyä maailmalla parannetaan. Mielestäni on tärkeää, että palkansaajat voivat vähän tinkiä, jotta työttömät ja tulevaisuudessa nuoret saavat paremmin töitä. Suomalainen työmarkkinajärjestelmä on tuottanut hyviä tuloksia. Mutta on selvää, että kun devalvaatio ei ole enää käytettävissä, on maan ulkoinen kilpailukyky jollain palautettava. Ja tässä tapauksessa ainoa vaihtoehto ovat työvoimakustannusten alentaminen eli palkkojen leikkaaminen. Kun talous alkaa jälleen kasvaa ja rahaa virtaa kansantalouteen viennin kautta, on palkkojen korottaminen jälleen mahdollista.
Tulevana sunnuntaina minut tapaa ainakin Pihtiputaan syysmarkkinoilta. Aurinkoista viikonloppua myrskyn jälkeen!