Politiikan tyrskeet ovat lyöneet viime viikkoina yli laidan. Oman puolueeni ympärillä on kuohunut. Puheenjohtaja Katri Kulmuni joutui mediakohuun, jonka seurauksena hän päätti kantaa vastuuta ja erota valtionvarainministerin paikalta. Teko oli jyrkkä, mutta äärimmäisen suoraselkäinen. Onnellisesti saimme valtionvarainministerin paikalle Matti Vanhasen, jonka osaamista, valtiomiesmäisyyttä ja rauhallisuutta tarvitsemme väännöissä hallituksen sisällä. On aivan selvää, että Suomen talouskehitys on oikaistava, eikä elvytys voi jatkua liian pitkään. Se lasku on lapsille ja tuleville sukupolville liian suuri.
Olen omalta osaltani pyrkinyt rauhoittelemaan syntynyttä tilannetta ja tavoitteenani on vahvistaa luottamusta omaan puolueeseeni sen varapuheenjohtajana ja sen kautta itsekin vaikuttaa Suomen suuntaan.
Maailmalta on rantautunut Suomeenkin kummallinen kiihko poistaa historian henkilöiden patsaita julkisilta paikoilta. Vaikka henkilöt olisivat syyllistyneet minkälaisiin rikoksiin omana aikanaan, ne ovat kuitenkin olemassa olevaa ja elävää historiaa. Patsaat ym. muistomerkit ja nimistöt, muistuttavat ja opettavat meitä historiasta. Koulujen historianopetus tähtää nimenomaan historian ymmärrykseen, ja vastaa kysymyksiin miksi jollekin on omana aikanaan pystytetty patsas ja mikä on muuttunut sen jälkeen. Niiden ”siivoaminen” pois näkyvistä, ei ole viisasta vaan verrattavissa historian vääristelyyn, joka on tuttua toimintaa esimerkiksi itänaapurissamme. Toimivaan ja avoimeen demokratiaan, jollainen Suomenkin pitää olla, kuuluu se, että pystymme keskustelemaan historian ristiriitaisistakin tapahtumista ja henkilöistä. Ei kieltämällä historiaa.
Näyttelijälegenda, sukulaiseni Tarmo Manni julisti aikoinaan juhannusrauhattomuuden, mutta minä toivotan omasta puolestani rauhallista juhannusta kaikille!