Suomen metsätalouden tulevaisuudesta on päätettävä Suomessa

Metsiemme tulevaisuus kysymys, joka koskettaa suurta osaa suomalaisista. Maassamme on yli 700 000 metsänomistajaa. Ei ole yhdentekevää, millaista metsäpolitiikkaa Suomessa tehdään. Päätöksenteon on lähdettävä paikallisista ja kansallisista lähtökohdista. Viime kädessä metsänomistaja itse tietää parhaiten, mitä omalle palstalle pitää tehdä.
On olemassa vaara, että metsiemme käyttöä ruvetaan hankaloittamaan uusilla EU-säädöksillä. Kevään eurovaaleissa valittavan parlamentin ensimmäisiä ja samalla tärkeimpiä kysymyksiä on EU:n tulevasta metsäpolitiikasta päättäminen.
Viime syksynä julkaistiin eurooppalainen metsästrategia. Ohjelman henki on selvä: metsäpolitiikkaa halutaan alistaa yhteisen ilmasto- ja ympäristöpolitiikan osaksi. Käytännössä tämä tarkoittaa päätösvallan karkaamista Brysseliin ja kansallisen metsäpolitiikan loppua. Ajatusta on vastustettava viimeiseen asti. Emme voi antaa sellaisten maiden päättää metsiemme kohtalosta, jotka ovat tuhonneet omat metsänsä jo vuosisatoja sitten.
EU on etevä luomaan monimutkaisia säädöksiä sekä elinkeinoa haittaavaa byrokratiaa. Esimerkkinä tästä on valmistelussa ollut lainsäädäntöohje metsäpohjaisten polttoaineiden kestävyyskriteereistä. Metsänomistajille tämä tarkoittaisi pakollisten metsäsuunnitelmien tekemistä. Samalla puupohjaisten polttoaineiden uusiutuvuus asetettaisiin kyseenalaiseksi. On aiheellista kysyä, keiden edun mukaista tällainen lainsäädäntö olisi?
Metsä ja puu ovat meille suomalaisille ympäri maata kasvavaa vihreää kultaa. Mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, mikäli osaamme niihin tarttua. Meillä on mahdollista saada tuhansia uusia työpaikkoja metsäsektorin ympärille. Energiakäytön lisäksi puuta voi jalostaa pidemmällä. Siitä voi valmistaa lähes mitä vain korvaten keinotekoisia materiaaleja, kuten muovia.
On Suomen etu, mikäli EU puutu lainkaan metsätalouteen. Rajoitusten ja sääntelyn sijaan tarvitsemme tukea ja kannustusta vihreän kasvun ja hyvinvoinnin luomiseksi.
Euroopan unionin on oltava kansallisesti tärkeissä kysymyksissä riittävän pieni, jotta se voisi olla koko Eurooppaa koskevissa suuremmissa kysymyksissä riittävän suuri. Metsäpolitiikka on niitä kysymyksiä, joissa on mentävä kansallinen näkökulma edellä.