Suomi tarvitsee Päättäjiä

Hyvät ystävät, eduskunnan nelivuotiskausi on nyt päätöksessä. Hetki sitten äänestimme viimeisistä lakiesityksistä täysistunnossa. 10.4 on vielä valtiopäivien päätöstilaisuus, jossa puhuu tasavallan presidentti ja päättäjäisjumalanpalvelus. Siihen toki osallistun. Olen lähettänyt näitä viikkokirjeitä pian neljä vuotta. Ajattelin aluksi, että tämä on helppo ja mutkaton keino kertoa eduskuntaviikon kuulumisista. Sitä se on ollutkin, toisaalta itselle myös kätevä keino järjestää ajatuksia viikon tapahtumista joka perjantai.

Pääministeri Juha Sipilä päätyi jättämään hallituksensa eronpyynnön 8.3. sote-uudistuksen kaatumisen vuoksi. Edellisen vaalikauden lopulla nähtiin myös erikoinen tilanne, kun silloinen Stubbin-Rinteen laajapohjainen hallitus ja kansanedustajat äänestivät omia esityksiään vastaan sekavissa tunnelmissa. Tuolloinenkin sote-uudistus kaatui.

Toimittuani kansanedustajana pian neljä vuotta olen todella huolestunut päätöksentekojärjestelmämme toimivuudesta. Eduskunnan toiminnassa on nähtävillä huolestuttavia merkkejä. Perustuslakiasiantuntijoiden twiittailu sai puhemiehen vetämään tiedustelulakiesityksen pois täysistunnosta. Suomen korkeinta valtioelintä ei ole ennen ohjailtu ulkoa. Professori Heikki Hiilamo puolestaan kutsuu sote-uudistuksen kaatumista ”asiantuntijatyön epäonnistumiseksi”. Oma vastuunsa on eripuraisilla asiantuntijoillakin. Tottahan se on, ei isoa uudistusta voi tehdä loppuun asti niin että jokaikisen asiantuntijan jokainen mieltymys tulee täytäntöön. 

Suomessa on nyt lähes 140 tuhatta uutta työpaikkaa verrattuna neljän vuoden takaiseen. Moni perhe on saanut työtä ja työttömyys on päättynyt. Valtion velkaantuminen on käännetty velanmaksuksi. Kaikki päätökset eivät ole olleet yhtä onnellisia. Erityisen suuria sydänveren pisaroita olen vuodattanut, kun jouduimme tekemään esimerkiksi indeksijäädytykset ja opintotukileikkaukset. Jatkossa perusturvan tason on noustava.

Suomi ja koko maailma kohtaa ennennäkemättömiä haasteita lähivuosina. Euroopassa väestö ikääntyy ja työvoima käy vähiin. Tämä näkyy meillä Keski-Suomessa nyt jo. Ilmastonmuutos etenee ja se torjuminen vaatii isoja järjestelmätasoisia muutoksia kaikissa maissa, myös Suomessa. Jos Suomen eduskunta ja poliittinen päätöksentekojärjestelmä eivät todella kykene viemään uudistuksia läpi, emme pysty vastaamaan näihin suuriin haasteisiin. En osoittele tällä ketään, koska se ei vie asioita eteenpäin. Haluan tällä tuoda esille kansanedustajan luottamustehtävän hoitamisessa mieleeni nousseita vakavia huolia, joita ei yksi kansanedustaja ratkaise. Siihen tarvitaan kaikkien suomalaisten puolueiden yhteistyötä ja yksituumaisuutta, jos tulevaisuudessa halutaan onnistua paremmin isänmaan hyväksi. 

Olen valinnut yhdessä kannattajajoukkojeni kanssa vaalien iskulauseekseni ”Maakunnan uusi voima”. Haluamme sillä viestittää sitä, että Keski-Suomen kaltaisen maakunnan etujen valvonta tarvitsee nuorta voimaa: jo eduskuntatyössä kokemusta saanutta, mutta kuitenkin tuoretta keskustalaista näkemystä. Keskusta on olemassa siksi, että se pitää aina heikoimman puolta. Heikoimman ihmisen, heikoimmalla olevan pienen kunnan, heikoimmalla olevan koulun ja heikoimmalla olevan pienyrittäjän puolta. Siihen keskustaa tarvitaan tulevaisuudessakin. Olen käytettävissä ja valmis toimimaan teidän keskisuomalaisten voimana eduskunnassa, jos sen luottamuksen vielä uudelleen minulle annatte! Lähtekää rohkeasti vaalityöhön mukaan, esitteitä jakamaan, arpoja myymään tai mukaan kiertueelle, vaaliautooni mahtuu kaksi kuskin ja minun lisäksi matkaan. 

Eilen viimeisessä täysistunnossa tunsin suurta kiitollisuutta teitä kohtaan, jotka annoitte äänenne minulle neljä vuotta sitten ja kaikille teille jotka olette olleet mukana työssäni. Tätä työtä ei tehdä yksin, vaan yhdessä. Muistetaan että oma onnistuminen tulee vain yhteisen onnistumisen kautta! 

-Petri Honkonen