Mielipidekirjoitus Keskisuomalaisessa ja Suomenmaassa 15.12.2015
Pariisin pommi-iskut toivat uuden järkytyksen Euroopan unionille. Äkisti ilmestyvän poliittisen väkivallan uhka on akuutimmin läsnä eurooppalaisissa yhteiskunnissa, kun Isis-järjestö on ryhtynyt lietsomaan kauhua aiempaa voimakkaammin eurooppalaisten siviilien ja yhteiskuntien keskuudessa. Terrorismi pyrkii tuomaan kauhua, ja Isis on siinä onnistunut.
Suomeen kohdistuvaa ääri-islamilaisten terrori-iskua on pelätty, mutta onneksi sitä ei ole vielä nähty. Terrorismin ainainen uhka on kuitenkin yksi peruste sille, miksi Suomeen kaavailtua tiedustelulainsäädäntöä tulee jouduttaa. Entistä huomattavasti laajempi tiedustelu on turvallisuutta parantava työkalu Suomen viranomaisille, jos tiedonhankinnan poliittisesta kontrollista ja vastuullisuudesta tehdään hyvä ja toimiva. Tiedustelutoiminta on välttämätöntä, ja sitä on syytä tehdä lakiin perustuen. Suomen viranomaisten ei ole hyvä toimia vain toisten maiden hyväntahtoisuuden varassa.
Ranskan avunpyyntö ja vetoaminen vuonna 2007 allekirjoitetun Lissabonin sopimuksen turvatakuulausekkeeseen on merkittävä virstanpylväs Euroopan unionin historiassa. Nyt on konkreettinen tilanne, jossa määritellään arvoyhteisön kykyä tukea jäseniä myös sotilaalliselta kannalta. Suomen on autettava Ranskaa kaikilla mahdollisilla keinoilla ja muutettava omaa lainsäädäntöään siten, että voimme jatkossa antaa sotilaallista apua tällaisessa tilanteessa. Jos Ranskan avunpyyntöön ei tartuta koko EU:n laajuisesti, kärsii myös EU:n turvallisuuspoliittinen maine. Suomen ulkoisen turvallisuuden yksi tukipilari, oman puolustuksen lisäksi, on Euroopan unionin jäsenyys. Voimme tarvita tulevaisuudessa itse vastaavaa apua.