Viikkokirje, viikko 15
Kuluvan viikon päätin tänään sunnuntaina Karstulaan. Siellä kokoontui Suomen hirsitaito ry:n vuosikokous. Kyseiseen yhdistykseen kuuluu yrittäjiä, jotka veistävät ja rakentavat hirrestä perinteisin menetelmin. Kokoukseen osallistujilla oli useita aivan syystä aiheellisia huolia siitä, miten kiristyvät energiatehokkuusvaatimukset vaikuttavat perinteiseen rakentamiseen. Kun rakennetaan massiivipuusta, siis kokonaisista hirsistä, ei eristämällä pysty seinien eristävyyttä kasvattamaan.
EU-direktiivi edellyttää, että Suomessa siirrytään nollaenergiarakentamiseen, tai Suomen tapauksessa lähes nollaenergiarakentamiseen. Suomen hallituksen ehdoton tavoite on, että jatkossakin voidaan rakentaa puusta ja myös massiivipuusta. Hirsitaloteollisuus käyttää erilaisia liimapuuteknologioita, joilla tavoitteisiin päästään. Keskeisiä asioita ovat kiinteistön energian käyttö ja se, miten energia tuotetaan. Tämän lisäksi eri eristemateriaalien painokertoimet eristävyyden suhteen sekä ilmanvaihto vaikuttavat energian kulutuksen laskentaan.
Mielestäni olennaista on, että puusta rakentaessa rakennuksen koko elinkaaren aikainen hiilijalanjälki huomioidaan. Rakentamalla massiivipuusta voi talon elinikä hyvällä hoidolla olla jopa 150 vuotta, kuten vanhoista hirsitaloista huomaamme. Puun kasvatus metsässä, korjuu, kuljetus, työstö ja rakentaminen prosessina voi olla jopa kokonaan hiilineutraali. Tutkimuksesta tiedämme, että betonin hiilijalanjälki on valtava puuhun verrattuna. Kun nyt valmistellaan lainsäädäntöä lähes nollaenergiarakentamisesta, on kotimaiselle puurakentamiselle hallitusohjelman mukaisesti annettava mahdollisuudet jatkua ja kasvaa.
Tulen ympäristövaliokunnan jäsenenä käsittelemään tätä lainsäädäntöä ja pidän viimeiseen asti kotimaisen puurakentamisen puolta!
Terveisin Petri