Viikkokirje vko 39

Ilmastoasiat ovat tänä syksynä esillä laajasti. Viime keväänä solmitun Pariisin ilmastosopimuksen on ratifioinut jo suuri joukko maita. Suurimpien saastuttajien, Kiinan ja Yhdysvaltojen ratifiointi toteutuu myös. Suomi neuvottelee asiasta osana EU:ta. Viime kädessä eduskunta hyväksyy ilmastosopimuksen Suomen osalta. Suomelle on tulossa 39% hiilidioksidipäästöjen vähentämisvelvoite suhteessa vuoden 1990 päästötasoon.

Mitä tämä sitten tarkoittaa meille? Teollisuus ja suuri energiantuotanto vähentää päästöjään päästökaupan avulla lähes entiseen malliin. Yksittäiset yritykset, esimerkiksi Jyväskylän Energia maksaa tietyn summan päästöistään, eikä saa ylittää päästötasoa.

Päästökaupan lisäksi ns. taakanjakosektorin päästöihin kuuluu kaikki muu, kuten liikenne, yhdyskunnat ja maatalous. Tätä sektoria koskee tuo 39% vähennystavoite. Tämän lisäksi valtioille tulee maankäytön päästöistä joko sanktioita (lisäpäästövähennyksiä toisille sektoreille) tai helopotusta. Joka tapauksessa Suomen metsät ovat valtava hiilinielu ja sitovat paljon enemmä hiilidioksidia ilmakehästä kuin metsätalouden johdosta vapautuu. Kuitenkaan komissio ei anna esityksessään vähentää päästövähennysvelvoitetta nielujen perusteella kuin pari prosenttia.

Tämä on iso kysymys, sillä hallitusohjelmassa tavoitteena on lisätä puun käyttöä. Nyt keskeisintä onkin päästä komission kanssa yksimielisyyteen tasosta, josta Suomen metsänielujen antama kompensaatio lasketaan.  Muutoin saatamme joutua vielä suurempiin päästövähennyksiin, eikä valtavia metsänielujamme oteta kunnolla huomioon. Hyvin hoidettu ja kasvava metsä sitoo hiilidioksidia ja uskon siihen että Suomen hallitus pystyy tuomaan tämän faktan EU-tason ilmastoneuvotteluissa riittävällä selkeydellä esiin.

Olen viikonlopulla tavattavissa Pihtiputaan syysmarkkinoilla sunnuntaina klo 12 alkaen. Maanantaina pistäydyn kansanedustajakokouksen ja Ylen nauhoitusten jälkeen nuorisofoorumissa Jyväskylässä.

Hyvää viikonloppua!

Terveisin Petri