Kolumni Keskisuomalaisessa 16.1.2016
Sote- ja itsehallintoalueuudistus kuulostavat jo aika monen suomalaisen korvaan tutulta. Näissä uudistuksissa on pelkistettynä kyse siitä, että ne tehtävät, joita kunnat hoitavat jo nyt yhteistyössä toisten kuntien kanssa, siirtyvät maakuntien tehtäviksi. Osa valtion alueellisia, entisiä lääninhallinnon, tehtäviä siirtyy maakuntien itsehallinnolla hoidettaviksi. Moni kuntien tällä hetkellä hoitama lakisääteinen tehtävä siirtyy pois kuntien vastuulta. Suurimpina ja merkittävimpinä muuttuvat sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjät.
Muutokset mullistavat kuntien vastuita merkittävällä tavalla. Suomalaiset kuntapäättäjät ovat päättäneet jo liki sadan vuoden ajan lukuisista palveluista. Itse olen kokenut, että monenkirjavissa kuntayhtymissä järjestettävät palvelut ovat ohuelti kunnan tai kaupungin päätöksentekijän ulottuvissa. Uudistuksissa on siis kyse myös kansanvallan syventämisestä.
Vaaleilla valittava itsehallintoalueen valtuusto päättää jatkossa esimerkiksi keskussairaalan palveluista, palo- ja pelastustoimesta ja EU-rahan jakamisesta yrityskehittämiseen. Valittavat luottamushenkilöt pääsevät entistä enemmän erikoistumaan ja syventymään luottamustehtäviinsä. Tehtävä itsehallintoalueen, maakunnan, luottamushenkilönä on vaativa. Se, miten maakuntaa hallitaan, on vielä epäselvä. On mietittävä tarkkaan, voisivatko keskeisimmät luottamushenkilöt toimia tehtävässään osapäiväisinä tai päätoimisina. Jo nyt monella työssäkäynti-ikäisellä on vaativaa yhdistää työ ja luottamustoimet varsinkin suurimmissa kaupungeissa.
Kuntien muuttuvasta roolista tuntuu olevan monia käsityksiä. On ollut puheita kuntien muuttumisesta vaakunankiillottajiksi. Tämä väite on pahantahtoinen ja poliittisesti tarkoituksenhakuinen. Kunnille jää edelleen merkittäviä lainsäädännöllisiä tehtäviä. Esimerkiksi Kuntaliitto katsoo, että sote-uudistuksen jälkeenkin suomalaisten kuntien tehtävät ovat selvästi merkittävämmät kuin keskimääräisessä eurooppalaisessa kunnassa. Kasvatus- ja sivistyspalvelut, koulut, päiväkodit, kaavoitus ja infran rakentaminen muodostavat merkittävän tehtäväkentän. Ei myöskään tule unohtaa kulttuuri-, liikunta-, nuoriso- ja vapaa-ajantoimen tärkeitä tehtäviä. On muistettava, että useissa kunnissa sosiaali- ja terveyspalvelut ovat jo nyt kuntayhtymien hoidettavina sote-laskun maksua lukuun ottamatta, joka on kunnan tehtävä. Tästä huolimatta kunnissa on kädet täynnä muita töitä.
Lainsäädännöllisten tehtävien lisäksi kunnat hoitavat monia itsehallinnollisia tehtäviä, kuten elinkeinoelämän ja työllisyyden edistämistä, asuntotuotantoa, yhdistysten tukemista ja tietoverkkojen rakentamista. Näiden tehtävien rooli tulee väistämättä kasvamaan. Myös elinkeinopalveluiden rooli kuntien tehtävänä tulee muutosten myötä lisääntymään. Työllisyyden hoidon vastuu on valunut valtiolta vähä vähältä kunnille, ja omasta mielestäni on luontevaa, että kunnat siitä vastaavatkin. Työllisyyttä on hoidettava paikallisesti; maakunta on siihen liian suuri alue. Maataloushallinnon on hyvä kuulua kunnille nykytilanteen tavoin, kun taas joukkoliikenne on mielestäni maakuntahallinnon asia. Myös muiden tehtävien arviointi on suoritettava.
Oma iso kysymyksensä on rakennusvalvonta ja luvitus. On tutkittava tarkkaan ne hyödyt, mitä laajemmat hartiat toisivat rakennusvalvonnan järjestämiseksi maakuntatasoisesti. Laajemmat hartiat eivät saa huonontaa palveluita toisissa kunnissa. Jo nyt tunnetaan kansan parissa ne kunnat ja kaupungit, joihin on mukava rakentaa, kun yhteistyö rakennusvalvonnan kanssa pelaa aina ja kaikissa olosuhteissa. Sitten kyllä tunnetaan ne toisetkin kunnat ja kaupungit, joissa pätee vanha sanonta ”Ein saa kysymättäkin”.
Kunnat kaipaavat enemmän mahdollisuuksia lakisääteisten tehtävien laajempaan soveltamiseen. Itse kannatan vapaakunta-ajattelun kaltaisia kokeiluita. Kuntia ja alueita on viimeisinä hallituskausina pidetty koko ajan varpaillaan erilaisilla hallinnon uudistuksilla. Nyt käsillä oleva uudistukset ovat suurimmat aikoihin tehdyt hallinnon uudistukset. Toivon koko poliittiselta kentältä nyt viisautta ja vastuuta viedä nämä uudistukset maaliin saakka. Tämän jälkeen kunnat ja uudet itsehallinnolliset maakunnat ansaitsevat työrauhan. Uudistus on nyt tehtävä, jotta voidaan julistaa kaikille yhtäläinen hallinto- ja uudistusrauha ja keskittyä perustyön kehittämiseen, kun rakenteet ovat viimein kunnossa.