Julkaistu Keskisuomalaisessa 29.8.2014
Kuka kuuntelisi opettajia?
Oppivelvollisuusiän nostosta väännetään edelleen. Oppivelvollisuusiän nosto nykyisestä 17 vuoteen on iso ratkaisu, mutta se ei auta niitä nuoria, jotka kaipaavat eniten apua. Syrjäytymisvaarassa olevat nuoret tarvitsevat tukea, ohjausta ja motivoivaa tekemistä. Pakko ei herätä motivaatiota eikä auta löytämään hukassa olevaa elämänlankaa.
Ongelmaan pureudutaan parhaiten nuorisotyön, erikoisnuorisotyön, sosiaalityöntekijöiden, opinto-ohjaajien ja koulun tiiviimmällä yhteistyöllä. Tarvitaan yksilöllisesti räätälöityjä ratkaisuja ja välittämistä. Pelkkä oppivelvollisuusiän nosto on toimenpiteenä muisto menneiltä ajoilta. Siihen tarvittavat rahat kannattaisi kohdistaa yksilöllisemmin.
Koulutusuudistuksia tehdään aikamoisessa vauhdin hurmassa. Näyttää siltä, että vaihtuvat opetusministerit haluavat jättää oman jälkensä koulutusjärjestelmään. Lukion tuntijakouudistuksessa muutetaan oppiaineiden välisiä jakoja, ja myös toisen asteen koulutuksen järjestämisluvat pannaan uusiksi. Tavoitteena on selvästi yhä suurempien koulutusyksiköiden kokoaminen.
Opettajat ja opiskelijat ovat lausuneet mielipiteitään näistä uudistuksista. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei heitä kuunnella. Kuten yleensä, kärsijöinä ovat kouluja käyvät lapset ja nuoret.
Petri Honkonen
Aineenopettajaopiskelija
Valtuuston 1 vpj
Saarijärvi