Suomella oltava itsenäinen turvallisuuspolitiikka

Pohjoismaiden oikeistonuoret esittivät Nato-jäsenyyttä. Keskustanuoret esittivät Suomen ja Ruotsin puolustuskumppanuutta. Keskustelu asiasta on tärkeää, mutta ensi lukemisen jälkeen kysymyksiä herää. Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisten ratkaisujen on perustuttava omaan linjaan ja itsenäisiin ratkaisuihin.
Suomen ja Ruotsin välinen akseli on elintärkeä. Meidän on naapurimaina pidettävä toisemme tietoisena ja tehtävä tiivistä yhteistyötä turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa kysymyksissä. Yksin Ruotsiin ei auta kuitenkaan tarrautua. Sen sijaan on tehtävä yhteistyötä koko Pohjolan alueella vahvistaen pohjoismaisen yhteistyön lippulaivaa, pohjoismaisen puolustusalan yhteistyötä Nordefcoa. Yhteistyötä koulutuksessa, harjoituksissa, hankinnoissa ja kriisinhallinnassa on vahvistettava entisestään. Yhteinen armeija tai joukko-osastot eivät ole kuitenkaan perusteltuja.
Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisten ratkaisujen on oltava käytännöllisiä ja kansakunnan edun mukaisiaSuomea ei saa ajaa taloudellisilla syillä Natoon tai mihinkään muuhun sotilaalliseen liittoumaan. Mikäli halutaan tehdä muutoksia, on niiden parannettava Suomen turvallisuutta.
En näe tarvetta sille, että Suomen pitäisi muuttaa ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisia perusratkaisujaan. Suomen puolustuksen on perustuttava jatkossakin sotilaalliseen liittoutumattomuuteen, koko maan puolustamiseen ja yleiseen asevelvollisuuteen. Näitä elementtejä on vahvistettava turvaamalla puolustusvoimien riittävä rahoitus.
Olennainen osa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa on kansainvälinen yhteistyö. Sen kautta voimme vahvistaa Suomen puolustusta ja lisätä vakautta lähialueillamme. Yhteistyötä on tehtävä naapurimaiden lisäksi EU-tasolla, Nato-kumppanuutena sekä kansainvälisessä yhteisössä. Pidemmälle meillä ei ole kuitenkaan tarvetta mennä.
Turvallisuuskysymykset nousevat varmasti esille kevään eurovaaleissa. Sotilaallisten kysymysten lisäksi esille ovat nousseet etenkin verkko- tai arkiturvallisuuteen, kuten kotitalouksien sähkönsaannin turvaamiseen liittyvät kysymykset. Nämä valtioiden rajoja ylittävät haasteet pakottavat meidät tekemään kansainvälistä yhteistyötä. Muuten emme pysty takamaan tavallisten suomalaisten ihmisten turvallisuutta. Kansainvälisessä paineessa ei saa kuitenkaan antautua. Päätökset on tehtävä yhteistyön hengessä mutta itsenäisesti ja kansalliselta pohjalta.