Viikkokirje, viikko 42
Syksy etenee vinhaan. Kuluneella viikolla olin pari päivää pois eduskunnasta. Syy oli kuitenkin asiallinen: osallistuin suuren valiokunnan järjestämälle uusien kansanedustajien perehdytysmatkalle Brysseliin, aiheena EU-asiat ja etenkin energia- ja ilmastopolitiikka. Olen vieraillut paikkakunnalla aikaisemminkin. Kuulimme matkalla Euroopan komission ja neuvoston suomalaisia virkamiehiä. Eduskunnalla on Euroopan parlamentissa oma toimisto ja edustaja. Suuri osa lainsäädännöstä, jota käsittelemme, etenkin ympäristövaliokunnassa, on EU-lainsäädäntöä, joka implementoidaan eli savolaisemmin istutetaan tai sovelletaan Suomen lainsäädäntöön. Toisessa valiokunnassani eli sivistysvaliokunnassa taas on kaikista valiokunnista vähiten EU-asioita. Se onkin tässä mielessä perinteisin valiokunta, kun taas esimerkiksi maa- ja metsätalousvaliokunnassa on lähes pelkästään EU-asioita, maatalous kun on täysin EU:n toimivallassa ja koulutus taas ei (onneksi).
Kuulin, Brysselissä EU:n komissiossa käydessämme, kauheita uutisia. Euroalueen yhdentymistä ollaan viemässä entistä enemmän liittovaltion suuntaan. Suunnitellaan yhteistä talletussuojajärjestelmää, jossa kaikilla euromailla olisi yhteinen talletussuojarahasto. Suomella on perinteisesti vahva, 100 tuhannen euron talletuksiin saakka ulottuva suojarahasto. Ruotsi on euroalueen ulkopuolella. Tästä syystä Nordea kiirehti jo siirtämään kaikki liiketoimintansa Suomesta Ruotsiin, jottei se joutuisi järjestelmän piiriin. Muut Suomen pankit eivät tähän pysty. Komissio valmistelee kuulemamme mukaan myös yhteistä EU-verotusta ja valtionvarainministeriä. Toivon, että Suomen hallitus pitää hallitusohjelmasta kiinni, eikä tällaisia hankkeita viedä eteenpäin.
Euroopan unioni on pohjimmiltaan hyvä hanke, sen on pohjimmiltaan rauhanhanke. Eurovaluutta ideologisena projektina on kuitenkin asettanut sen jäsenmaat toisiaan vastaan ja uhkaa eurooppalaista yhteistyötä. Aika näyttää miten projektissa käy.
Terveisin Petri